Sanoin tossa aikasemmin, että siitä whippet-hankinnasta voisin laittaa erilliseen postaukseen, ja tässä kun aikaa on niin miksipä ei siis nyt.
Whippet? Miks näin suuri rodunvaihdos?
- Jooh, eli nyt on vaan ihan puhtaasti kiinni tulevaisuuden suunnitelmista. Opiskelija kun mustakin on jossain vaiheessa tulossa, niin silloin koirankin pitää olla semmonen, että mukautuis mahdollisimman hyvin siihen elämään. Whippet tuntuu natsaavan kaikin puolin.
Mitä ne kriteerit sit oli?
- Kriteerit ei ollu sinänsä kovin kummoset. Pieni koko, hieman itsenäisempi kaveri, josta on lenkkiseuraa, eikä läkähy heti ensimmäisen 5 kilsan jälkeen. Ei sekoo, jollei sitä lenkkiä joka päivä saakkaan. Sprintterinä tunnettu whippet on tyytyväinen kun pääsee kerran spurttaamaan kunnolla, ja sitten voi taas jatkaa sitä sohvalla löhöilyä. Koira mun makuun. Ei oo tarvetta miellyttämisenhalulle, eikä ne vietitkään häiritte.
Harrastuksia?
- Näyttelyt. Tietty sitten kaikki tämmönen kotona harrastettu puuhastelu. Kotitoko ja -jälki, uiminen, temppujen opettelu jne. listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle.
Onko pentusuunnitelmia?
- Mikäli pentu on sijoitusnarttu, niin sitten. Tai mikäli muuten kasvattaja suosittelee käyttämään jalostukseen.
Mitä tapahtuu Kutjalle?
- Kutja jatkaa ihan tavallista elämäänsä mun kanssa. Kun se muutto sitten tulee eteen, joudun luultavastikkin Kutjan jättämään kotiin. Kerrostalon yksiö on varmaankin eka kotini, mikä estää jo Kutjan oton mukaan. Vahtiviettiä on sen verran, että se tuskin osaa turpaansa pitää kiinne, kun rapuista kuuluu mitä ihmeellisimpiä ääniä. Valitettavaa kyllä, ja voin sanoa, että meidän ero ei tuu olemaan helppoa. Kutja kun on kuitenkin laittanut mun koko koiraharrastuksen alulle, ja opettanut muutenkin puhumaan koiraa.
Kaikki kun tuntuu niin täydelliseltä, niin eikö tässä muka oo yhtään huonoja puolia?
- Voi onhan siinä tietenkin niitäkin. Tätä en voi pitää niin huoletta vapaana kuin Kutjaa viettinsä takia (vaikka sanoinkin aikaisemmin että oon viettien kanssa ihan sujut, niin kyllähän se silti hieman harmittaa), onneksi meillä täällä päin ei oo hirveesti mitään mitä metsästää. Kutja kyllä lähtee ihan siinä missä vipukkakin takaa-ajoon, joten eiköhän nä oo jo koettu. Muutenkin pelottaa, että kai mä sen nyt osaan kasvattaa sössimättä koko koiraa. No onhan Kutjakin vielä hengissä, ja suht moiteeton muutenkin, joten kaipa mä tän handlaan.
Mun urpo-turpo ♥ . Vain ja ainoastaan mun. Piste.
Pssst. mitäs sanotte uudesta ulkasta? Vähän keväisempi banneriki tuli väkerrettyä, sekä uusi sivu, jossa on omistajan esittely. Ei se sen kummosempi oo, kun ei oo omistajakaan. Parannusehdotukset otetaan toki vastaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti