Miten päädyit portugalinvesikoiran hankintaan?
- Sain siis koiran lahjaksi ylittämällä itseni kuudennella luokalla. Ensin olimme ajatelleet espanjanvesikoiraa ja kävimme kasvattajallakin. Siellä kuitenkin ihastuin 5 kuukauden ikäiseen portugeesi narttuun, ja vaihdoimme rotua. Heti ko. kasvattajalta päästyämme, juoksin koneelle, ja aloin etsiä geesikasvattajia. Kasvattaja löytyi ihan omalta paikkakunnalta, ja elokuussa pieni poika muutti taloomme.
Kutja on siis ensimmäinen koirasi?
- Näin on.
Onko sinua kaduttanut hankinta?
- Kyllä, toisinaan todella paljon. Nykyään näitä hetkiä on onneksi harvassa. Murrosiän tuomat vaikeudet yllättivät minut, ja silloin onnistuinkin tekemään paljon asioita, joita vielä tänäänkin olen katunut. Nyt ne ajat ovat siis jo lähinnä takana päin.
Missä olet mielestäsi Kutjan kanssa onnistunut?
- Sosiaalistamisessa. Rodun ominaisuuksiin kuuluu pidättyväisyys, ja sosiaalistamisessa täytyy olla aktiivinen. Itse en oikeastaan siitä osannut silloin kantaa huolta, kun se oli ajankohtaista. Mutta silti koiraa tuli sosiaalistettua sen verran, että minkäänlaista pidättyväisyyttäkään ei löydy. Tämä talo olisi helppo murtokohde, Kutja varmaan tarjoaisi pullakahvitkin, jos siihen kykenisi.
Epäonnistunut?
- Niinkuin sanoin, elämä ei ollut aivan ruusuilla tanssimista Koon ollessa murkku. Kannoin aivan liian vähän huolta luoksetulon tärkeydessä, ja näin jälkeenpäin on kaduttanut, kun ei tullut mentyä millekkään pentukursseillekkaan.
Mitä tulevaisuuteen kuuluu?
- Luultavasti tuloksetonta pentukuumeilua. Harrastusten parissa jonkinnäköistä edistystä tokossa, toivottavasti myös agilityssa, sekä kenties uuden lajin aloittaminen. Jälkeä olen lähinnä miettinyt. Muuten luulen, että aika hiljaista. Koulu vie ensivuonna todella paljon aikaa.
Mitä teette vapaa-aikana?
- Viikonloppuisin yritän itse vetää henkeä seuraavaan kouluviikkoon ja se onnistuu hyvin Kutjan kanssa lenkkeillessä. Lomilla matkustamme usein junalla 7 h Iisalmeen mummille ja ukille. Sielläkin lenkkeilemme, ja käymme koirapuistossa lähes joka päivä. Täällä kotona, kun lähin on 20 km päässä, joten sinne ei hirveästi huvita lähteä käymään. Varsinkaan, kun lenkkikaverit löytyy naapuristakin.
Kutjan toinen junamatka
Ja nyt mä ajattelin mennä nukkumaan, ku järki ei oikee enää pelaa...
P.S. Kiitti vaa kauheest kaikil tähä asti äänestäneil! Noei.. tarviin vaa vähä rakentavaa palautetta (: Omasta huvistanihan mä tätä kirjotanki, joten ei noil "tylsä"-äänillä siten mitää välii oo, mut ainahan se on kivempaa jos jotain sattuu viel kaikenlisäks kiinnostamaanki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti