Pääsiäinen.

Aika kuvavoittoinen postaus tänään.

Tein ku oli tylssäää...

Nyt tulee tälläne mielikuvitus kysely, ja kuvittelen, et joku ois ollu joskus kiinnostunu ja kyselly.

Miten päädyit portugalinvesikoiran hankintaan? 

- Sain siis koiran lahjaksi ylittämällä itseni kuudennella luokalla. Ensin olimme ajatelleet espanjanvesikoiraa ja kävimme kasvattajallakin. Siellä kuitenkin ihastuin 5 kuukauden ikäiseen portugeesi narttuun, ja vaihdoimme rotua. Heti ko. kasvattajalta päästyämme, juoksin koneelle, ja aloin etsiä geesikasvattajia. Kasvattaja löytyi ihan omalta paikkakunnalta, ja elokuussa pieni poika muutti taloomme. 

Kutja on siis ensimmäinen koirasi? 

- Näin on. 

Onko sinua kaduttanut hankinta? 

- Kyllä, toisinaan todella paljon. Nykyään näitä hetkiä on onneksi harvassa. Murrosiän tuomat vaikeudet yllättivät minut, ja silloin onnistuinkin tekemään paljon asioita, joita vielä tänäänkin olen katunut. Nyt ne ajat ovat siis jo lähinnä takana päin. 

Missä olet mielestäsi Kutjan kanssa onnistunut? 

- Sosiaalistamisessa. Rodun ominaisuuksiin kuuluu pidättyväisyys, ja sosiaalistamisessa täytyy olla aktiivinen. Itse en oikeastaan siitä osannut silloin kantaa huolta, kun se oli ajankohtaista. Mutta silti koiraa tuli sosiaalistettua sen verran, että minkäänlaista pidättyväisyyttäkään ei löydy. Tämä talo olisi helppo murtokohde, Kutja varmaan tarjoaisi pullakahvitkin, jos siihen kykenisi.

Epäonnistunut? 

- Niinkuin sanoin, elämä ei ollut aivan ruusuilla tanssimista Koon ollessa murkku. Kannoin aivan liian vähän huolta luoksetulon tärkeydessä, ja näin jälkeenpäin on kaduttanut, kun ei tullut mentyä millekkään pentukursseillekkaan. 

Mitä tulevaisuuteen kuuluu? 

- Luultavasti tuloksetonta pentukuumeilua. Harrastusten parissa jonkinnäköistä edistystä tokossa, toivottavasti myös agilityssa, sekä kenties uuden lajin aloittaminen. Jälkeä olen lähinnä miettinyt. Muuten luulen, että aika hiljaista. Koulu vie ensivuonna todella paljon aikaa. 

Mitä teette vapaa-aikana? 

- Viikonloppuisin yritän itse vetää henkeä seuraavaan kouluviikkoon ja se onnistuu hyvin Kutjan kanssa lenkkeillessä. Lomilla matkustamme usein junalla 7 h Iisalmeen mummille ja ukille. Sielläkin lenkkeilemme, ja käymme koirapuistossa lähes joka päivä. Täällä kotona, kun lähin on 20 km päässä, joten sinne ei hirveästi huvita lähteä käymään. Varsinkaan, kun lenkkikaverit löytyy naapuristakin. 

Kutjan toinen junamatka

Ja nyt mä ajattelin mennä nukkumaan, ku järki ei oikee enää pelaa...

P.S. Kiitti vaa kauheest kaikil tähä asti äänestäneil! Noei.. tarviin vaa vähä rakentavaa palautetta (: Omasta huvistanihan mä tätä kirjotanki, joten ei noil "tylsä"-äänillä siten mitää välii oo, mut ainahan se on kivempaa jos jotain sattuu viel kaikenlisäks kiinnostamaanki. 

Poor me.

Tosiaan, en oo viel ainakaa tähän mennessä saanu mitään hyödillstä tehtyä (siis loman aikana). Nyt kaks päivää olen haravoinut, ja Kutja on riekkunut mukana, että pääsisin maanantaina Raumaalle. Mätsäreihin tietty. Tuntuis, et Kutja ois kenties vähän kasvanu ja aikuistunu. Siis luonteeltaan. Ainakin se karkailu on jotenki jääny. Nyt on kans sitten tehty varma päätös, että meille ei sitä toista koiraa oteta. Tajusin just tänää haravoidessa, että nyt on viimiset hissan kokeet koko ylä-asteelta. Ysillä tulee yhteiskuntaoppi hissan tilalle. Niihin on pakko panostaa (se muuten oli yks niistä miljoonista, mitä mun piti lomalla tehä). Niin se, että miten se liittykään tähän toiseen koiraan tulee tässä. Mun on aivan pakko vetää ysi luokka ihan jäätävällä tarmolla ja saada tyylii pelkkii kymppei joka kokeista, koska mua stressaa ihan älyttömästi jatko-opiskelupaikka. Tohon meiän lukioon kyllä pääsis pelkällä seiskan keskiarvosanalla, mutta jotenki toi suuri maailma jo kiinnostais. Mulle riittää, et on täytyny käydä ala- ja ylä-aste samalla paikkakunnalla. Sen sijaa vois hankkii jonku yksiökämpän vuokralle Turusta ja jäädä sinne opiskelemaan. En kyllä tiiä miten hankalaa siitä tulis, kun asuinpaikan ja kämpän pitäis olla koiraystävällinen, koska Koo vaan yksinkertasesti kulkee mun kans kaikkialle. No nyt ehkä eksyttiin koko blogin aiheesta.

Tän päiväsiä seisotuksia...

"Kattokaa, ku oon kaunis!" 

Jalat vammaa tos ylemmäs kuvas... :D Mutta joo....

Oltiin tossa äskön lenkillä, ja auringonlasku oli oikeesti niin hieno sinne pelloille, et itutti ku ei ollu kameraa.

Melkee niinko tollanen, mut harmi, et tota ei oo kuvattu suoraa kohti aurinkoo. Mikä päivä ♥

Mätsäreitä ja koiran päiviä

Olin siis tuossa viikolla neljä päivää vaihdossa Ruotsissa (sunnuntai illasta, perjantai aamuun) ja Kutja oli seota, kun näki mut terminaalissa. Äiti sanoi, että poika oli ollut ihan möksmöks kaksi ensimmäistä päivää. Häntä ei ollu paljoo vispannu, ja oli tuijotellu ovea. Voi pieni...
Tänään sitten mentiin Laitilaan mätsäreihin, ja Anja (agility valmentajamme) oli myös siellä, töissä. Piti meille siinä seuraa ja tsemppasi ennen kehää ja kehän jälkeen. Kyllä hänestä hieman paistoi, että nää kauneuskilpailut eivät ole ihan hänen juttunsa, hieman piti asioita selitellä. Nähtiin myös Iiris (toisinaan tokoa koutsaamassa) hänen belggari laekenoissinsa kanssa. Oli harjoittelemassa BH-kokeeseen (muistaakseni) koirapaljoudessa käyttäytymistä. Juteltiin hieman tokovalioudesta, ja niihin vaadittaviin nly tuloksista. Ihan kiitettäviä vinkkejä sieltä tuli.
No itse mätsäreissä ei mitenkään kehuttavasti pärjänny, pun ei sij. Hieman oli tahmea, ja ei oikein tuntunut liitävän kauniita askeliaan. Nätisti kyllä seisoi, niinkuin aina. Kuvia ei sieltä tullut, kun äiti ei ihan ollu mukana, vaikka mun piti saada sieltä paremmat seisotuskuvat, kun ne edelliset on vähän kehnot.

Anja sanoi, että esteet on siirretty kesäkentälle, ja siellä ei siis ole aitoja. Klunks. Onneksi se on siis sellaisella paikalla, että ei sieltä kyllä kauas mihinkään juosta.

Vähän kuvia tältä päivältä (: Käytiin ekaa kertaa pyöräilee maantiellä vapaana. Nätisti hölkkäili rinnalla, vaikka naapurikin siinä nähtiin. Yes!