Tyttönen se vaan kasvaa, ja aikaki kuluu kauheen nopeesti... Nyt se on jo kymmenen viikkoo vanha! Kauhian tyytyväinen oon kyllä Jodaan, luonnetta tosta päänupista löytyy vaikka muille jakaa, ja jos totta puhutaan, nii Kutja oli kyllä helppo koira Jodaan verrattuna. Hieno tyttö siitä on kasvamassa :)
Arki menee kyllä ihan hujauksessa. Lukio vie aivan törkeen paljon aikaa, ja pakko sanoa, että jos ei ois motivaatiota opiskella, nii en tosissanikaan pärjäis. Kiitos lukion ja hirvittävien läksymäärien, ensimmäinen 5 sinne todistukseen nyt ilmesty. Siinä kun yrittää saada tasapainoon lukion ja koirat, saa tehä tosi paljon hommia. Ei puhettakaa mistään tunnin tirsoista vaikka miten nukuttais, hommat on vaa hoidettava et pääsee aikasin nukkumaan ettei seuraavana päivänä oo kans ihan kuollu. Noh, se siitä aiheesta.
Olin ihan unohtanut miten pienen pennun kanssa saa alottaa kaiken ihan alusta. Ykskin päivä kun oltiin Jodan kanssa pihalla ja aattelin käydä postilaatikolla, sanoin Jodalle vaan että 'oota tässä', ja lähin käveleen pois päin. Sain vastaukseksi vaan pään kallistuksen ja hännän heilutukset... sekä tietenkin uskollisen seuraajan. Mutta se oppii kyllä ihan huiman nopeesti ! Oman nimen se oppi varmaankin ensimmäisen päivän aikana, eikä luoksetulo oo missään vaiheessa ollut hakusessa. Alkuun Jorpalle riitti ihan vaan kun sai hurjasti huomiota onnistuneesta luoksetulosta, mutta kun kiinnostus ruoka kohtaan kasvoi, aloin palkkaamaan kans nameilla.
Ihan vielä se ei oo oppinu muutamaa välttämätöntä asiaa, jotka tulevaisuudessa sen on vaan pakko osata:
- Kutjaa ei vedetä korvasta, ei rintakarvoista, eikä suunpielestä
- sisällä EI juosta ympyrää ja yllytetä toinen hölmöläinen siihen mukaan (napsimalla mm. korvista)
- hihnaa ei revitä kun ollaan lenkillä
- paikallaan olevat mopot ei oo kauheen hyviä leikkikamuja... oh dear lord
- kyllä, minulla on sormet ja ei, ne eivät ole tarkoitettu syötäviksi
Seisottamista saadaan vielä ihan olantakaa harjoitella, ei meinaa pysyä paikoillaan millään. Kutjan kanssa se oli helppoa, kun oli jo kasvattajan luona oppinut, että kun asennossa seistään niin sitten kanssa seistään. Nykyään on ihan tosivarma kehäkettu. Jodalla kun noita sisaruksia oli vähän enemmän (8n + 2p) niin voidaan pistää ihan senkin piikkiin, miksei tällä kertaa hommaan ollut jo tottunut. Varmasti ihan tarpeeksi aikaa vei siivota kaikkien jälkiä, sitä mukaa mitä tulikin. Eipä sillä kuitenkaan vielä kiire ole, tuommoiset kerkiää aina opettaa myöhemmälläkin iällä. Ollaan kyllä nyt jo hieman treenailtukkin. Asennossa ei kyllä voi muutamaa sekuntia kauempaa pitää, tai tulee turhautuminen.
Jodan kanssa kyllä näyttää pärjäävän tosi pitkälle ihan vaan sillä, että on johdonmukainen. Vaikka luonnetta löytyykin, ei se jaksa yrittää muutamaa kertaa kauempaa, kunnes antaa periksi. Esimerkkinä meidän eka kynsien leikkuu. Ensin pyristeli hirveesti ja puri käsiä, mutta kun olin kerta päättänyt, että nythän ne leikataan nii sitten kans leikattiin. Ensimmäisen tassun jälkeen rauhottu ihan tyystin ja anto leikata vapaasti. Ulkona näyttää seurailevan paljon tarkemmin mitä mä teen, kun taas Kutja tykkäsi jo tuon ikäisenä mennä vähän omia polkujaan, mutta tämä pysyy vieläkin tosi tiiviisti jalan vieressä. Bussimatkankin Joda on saanut jo kokea, ja se meni paljon paremmin kuin kuvittelin. Nukkui vaan sikeesti koko matkan sylissä. Autossakin on ensimmäisen 10 minuutin jälkeen ihan hissuksiin (matkustaa siis takakontissa häkissä), eikä voi pahoin ! Hevosia hieman aristelee, tai enemmänkin sitä hevosten aiheuttamaa melua (karsinoitten ovien paukuttelua yms.).
Mulla on ihan tosi hyvä olo Jodasta ja uskon, että siitä tulee ihan mahtava koiruliini. Kunhan ikä ja rokotukset sen meille myöntää, niin tarkotuksena ois kans mennä jollekin pentukurssille käymään. Tällä hetkellä niitä on vaan Turun seudulla aivan hirveen vähäsen, ja nekin mitä on, on aivan ylihinnoiteltuja. En mä ala mistään kuudesta kerrasta maksamaan mitään 90 euroo. Järki hoi. Milda-cavalieeria kyllä pitäis tässä joku päivä treffata, niin Jodakin pääsis ihan kunnolla leikkimään jonkun kanssa. Kutjan takaa-ajo leikkejä se ei ihan vielä ymmärrä, eikä kyllä pysyis perässäkään.
Alla muutamat kuvat, mitä tuli pitkästä aikaa napsastua, kun oli kiva ilma, ja pääsin kotiin ihmistenaikoihin. Sekin johtui kyllä taksvärkistä....
