Huh, mitäköhän kaikkee on tapahtunut siinä välissä kun viimeksi postailin...?
Noh, alotetaan sillä, että saatiin aika pian ton vimosimman postauksen jälkee suoritettuu Kutjan kanssa agiliidossa kokonainen rata! Ai että se tuntu hyvälle! Okei, kerran sinkoutu jonnekki radalta, mut tuli aikapian takasi (tais käydä kusella... en oikee muista enää).
Ja Koo täytti KAKSI. Iso poika jo. Kohta se on jo kolme, ja sitten mä meen lukioo. Sitten se on neljä, ja mä alan suorittaa tokaa luokkaa lukiossa. Ja voi että, seuraavaks se on VIISI ja mä alotan kolmannen luokan. Yh, pitemmälle en pysty ajattelemaan, tulee paha olo... Nii ja kakusta kuva mun ihanalla digikameralla ♥
Delicious!
Sitten, sitten, mitä sitten... Aah, hurautettiin mökille porukoiden kanssa! Eipäs... Menin junalla Kutjan kanssa mummin ja ukin luo. Ja voi hirveetä sitä matkaa! Ei se meinannu loppua.
Alkuun, olin menossa Turku-Pieksämäki junalla, mutta sitten se juna meni rikki keske matkaa. Siis se väitti, että joku oli vetäny hätäjarrua, mutta sitten se oliki se vika siellä veturissa. No, hyvä et tapahtu sillon, ku oltii keretty liikkuu asemalta (en muista mikä kaupunki oli kyseessä) viitise metriä, joten oltii viel laiturien kohtaa. Sitte meiä piti oottaa puolisen tuntii seuraavaa junaa mikä menis Pieksämäkee, ja joku kännine mies halus silittää Kutjaa. Thank God, joku poika potki palloo, eikä Kutja kerenny huomioimaa sitä miestä, ku sehä ois kaatunu kumoo ku ois vaa hipassu. Näytti muute iha silt Käenpesän yhelt näyttelijältä... Mikäköhä sen nimi oli? Oisko ollu joku Jussi, tai jotai tollasta. No sen näyttelijän oikee nimi oli kuitenki Turkka Mastomäki. No sil "Turkalla" oli kuulemma ittellää saksanseisoja.
Sitte päästii junaan, ja hurautettii Pieksämäelle. Sieltä sitte "hypättii" Iisalmen junaa. Niin siis, hypättii ja hypättii. Kutjan takajalat tipahti junan rappusten ja sen laiturin välii. Eli se niinku tipahti sinne monttuu. Onneks se oli kerenny asetella etujalat jo siihe alimmalle rappuselle, niin joku aivan ihana nainen nosti sen lähes heti huamattuaan ylös. Hyi, mä säikähin ihan _hirveesti_. Mä vaa kiljasin Kutjaa, mut en voinu tehä mitää, ku työnsin mun sairaan painavaa laukkua junaan. Meinasin pillahtaa itkuu siel junas jälkijärkytyksestä.
Sit oltiin mökillä ja äiti ja iskäki tuli. Tultiin viime viikolla kotii. Nyt ollaan vaa oleskeltu kotona.
Kutja kävi pari päivää sitten eläinlääkärillä, ku se oli nuollu sen takajalkaa, mutta useista tassukurkistuksista huolimatta ei löydetty mitää. Eläinlääkäri ajeli vähä karvoja ja joku nirhama me sieltä löydettiin. Saatiin haavanpuhdistusainetta ja sellasta voidetta. Ja tässä tulee paras osuus! Viime kerralla, kun käytiin (ilmesesti vuotis rokotteilla), niin Kutjan sydämmestä kuulu pieni sivuääni. Se todella säikäytti, vaikka ei kuulemma ollut niin iso, että huolestua tartteis, mutta kuitenkin seurataan tilannetta. Joten joka kerta, kun olin esim. mun sängyllä ja Kutja tuli siihen viereen kissankääryleelle, tuli mieleen, että entä jos Kutja ei eläkään niin pitkään kuin se voisi elää. Jos sen sydämessä onki vikaa, ja se kuolee nuorempana. Mitä jos mä en huomais asiaa tarpeeks nopeesti, ja Kutja kuolee lääkityksen puutteeseen. Olisinko mä kuitenkaan tarpeeks vahva, pitääkseni koiraa hengissä lääkkeiden avulla. Ell siinä vähän aikaa kuunteli, muttei yhtään niin kauan kuin viimeks. Lopulta se sano, että Kutjan sydän lyö vahvana ja terveenä. Ei MITÄÄN ylimääräistä. Kyllä siinä pieni helpotuksen huokaisu pääsi, ja kyynelkin vierähti silmäkulmassa, minkä tosin sain heilautettua pois kenenkään huomaamatta. Ell kertoi jääneensä itsekin hieman mietteliääksi viime käynnistämme.
Korvat tutkittiin ja pientä vaikkua oli. Ei erityistä hoidon tarvetta. Korviahan me muutenkin sillon tällön (kerran viikossa?) puhdistellaan, sillä yhellä aineellä, ku täytetää koko korvakäytävä sillä nesteellä ja hierotaan.
Rotumääritelmästä:"Kirsu: Suuri."
Hmmm. Tässä taisi olla ne ihan tärkeimmät. Häiritsee tosissaan toi kuvan laatu... Oon ruvennut huomioimaa nyt enemmän sitä, että missä se koira on ja missä asennossa. Ennen kun oli asenne vaan, että "Tilanne kuva, se paras kuva", mutta kai sitä toisinaan voi vähän enemmänki suunnitella... Ois se järkkäri, nii nä ois NIIIN paljon hienompia. No, ei ole, enkä sitä jää itkeskelemään. Ens viikolla ollaan ilmesesti menossa kolmistaan äitin ja Koon kanssa mökille. Mummi ja ukki tulee ilmesestikkin mukaan, koska mää tai äiti ei saada kumpikaan sitä moottorii siin venees käynnistettyy, ku se virtalukko on jotenki rikki, nii se moottori pitää vetästä sillee samal tekniikal, ku noi tavalliset nurmikonleikkurit (ei ny tosissaan tuu sitä sanaa mieleen, mikä sen härpäkkeen nimi on... kai se sit on vaa nurmikonleikkuri... :'D).
Luultavasti, tä oli vaan sellanen välipostaus, että viellä ei tuu mitään säännöllistä.
Syksy saapuu!!! ;o
Tai sitten ei.
BYE!
