Ei mitääään uutta

Elämä on jatkunut vähän samalla mallilla koko ajan. Kutjan tassussa on edelleen mysteeri. Tosin fysioterapeutti sai sen sitten veivattua auki, mutta sen jälkeenkin vielä ontui. Tänään pitkästä aikaa sai juosta sydämmensä kyllyydestä, ja pelotti kyllä, että alkaa taas nilkuttamaan, mutta ei! JES!

En oo viittiny tosiaankaan postailla, kun ei oo pahemmin kuvia ollu, ja ei niitä ketää jaksa lukee, missä on jäätävästi tekstiä ja ei yhtää kuvaa. Mutta nyt tulee! Kaikki on tältä aamulta.

Eli tossa alemmassa kuvassa nyt näkyy se Kutjan villapaita, jota mä olen syksyn työstäny. Ois nopeemminki saanu, mut ei oikee aina inspannu. Olen ihan tyytyväinen (koira ei niinkään), etenkin kun ilman ohjetta tuon tein. En ihan uskonu että onnistuisi, mutta onnistui! Tota on siis tarkotus käyttää talvella tuuli/sade manttelin alla, jota ei ole siis vuorattu mitenkään, joten kun Kutja on nyt niin lyhyessä karvassa, niin eipä pääse poika paleltumaan.

Aamulla oltiin vähän energiaa purkamassa syksyn ihanassa aamupakkasessa, -5 astetta! Oho oho.
Yhden aikaan otettiin koira, äiti ja auto kainaloon jä lähettiin ukin mätsäreihin turismia harrastamaan ja katsomaan perro pentu Alia. Alia ei kuitenkaan nähty, kun ei oltu sovittu aikaa jolloin nähtäisiin siellä, niin lähettiin sitten äidin kanssa jo liian aikaisin. Pari tuttua siellä joka tapauksessa nähtiin mm. aivan ihana 11 kuinen rotikan poikanen, joka edelleen kuvitteli mahtuvansa syliin, ja elämäntehtäväkseen hän oli ottanut lipaista jokaista liikkuvaa ja vähemmän liikkuvaa. Rakkaus pakkaus ♥

Mukava lukea muiden treenipostailuja, kun itse ei olla tehty mitään. Noh, kyllä me tästä vielä noustaan. Mutta miksi, oi miksi, ei aurinko voisi yhtään enempää paistaa! Jo yhden aikaa se alkaa jo laskemaan. Kaamos vaihe on vain kestettävä... Voisi edes olla kunnon pakkasia eikä näitä +6 ja vettä sataa.

By the way, saan syntymäpäivä lahjaksi aivan ihanan Ilo-Willalta tilatun fleecetakin, jossa selässä portugeesibrodeeraus. Ei kyllä varmaan ihan synttäreiks ehi, koska ne on jo lauantaina, eli sillä olis nyt tää tuleva viikko aikaa tulla. Vaikka on siitä kyllä jo pari viikkoa  kun se tilaus tehtiin. Noo, pääasia että tulee.

Koulu vie edelleen ihan älyttömästi aikaa, koska kaikki opettajat ovat viisaina ihmisinä aatelleet, että laitanpa nyt kokeen marraskuuksi, kun kaikki muut laittaa joulukuuna, eipähän ruuhkaannu! Ooo, miten kiva idea, jos vaan ne muut ei ajattelisi aivan täsmälleen samalla logiikalla. Joulukuuhun tätä vielä kestää, mutta sitten se vapaus! Joululoma! 

Mainostan.

Viivi ja Pipsa lagottojen blogissa ois arvonta. Voi saaha 10 e lahjakorti Mustii ja Mirrii. Ite osallistuin. 10 eurolla saa paljon osteltua M&M'stä. 

Jotain mulla oli kyllä vielä muutakin... Noh black outtia iskee, nii postailen sitte jos tulee mieleen. 

P.S. Voi olla, että teen ajan kuluks pientä ulkoasun muutosta. 

Innokuus: nolla.

Postausinto on kyllä ollu ihan nollassa yhtäkkiä, mut nyt oli kyllä pakko tulla postailee, ku on kerenny jo kaikennäköstä tapahtuu... Ollaan oltu siellä Luotettavan Luoksetulon Tehokurssilla, ja ollaan oltu mettäilemässä ja ollaan linkuteltu, ja ollaan nyt myös lomailtu.

Luoksetulon kurssi oli todella hyvä ja hintansa väärti (68e)! Siellä kyllä tuli opittua koiran ajattelu- ja käyttäytymissuuntauksista (onkohan ihan oikee sana tähän kohtaan?), ja se helpotti todella paljon myös koulutuksen ymmärtämistä. Johanna Tammiala siis tosiaankin veti tämän kurssin.

Niin ja sitten tä rupes linkuttamaankin. Yhtenä iltana äiti huomas, kun Kutja rupes linkuttamaan ja pyys mua siihen kans kattomaan. Kutja lopetti heti, ku aloin tarkemmin kattelemaan. Sit se lakkas ihan kokonaan.
Seuraavana päivänä mentiin mettään koiraseurasta tutun bortsun ja hänen omistajansa sekä minun äitini kanssa. Sienestämään, yh. Kutja juoksenteli ja nautti vapaudesta. Reissun jälkeen kurvattiin seuran kentälle, ottaa ihan parin esteen verran agia. Kotona, kun oltiin jo lähemmäs tunti oltu, Kutja rupes linkuttamaan. Jatko vielä seuraavan päivän, mutta kun koulusta palauduin kotiin, Kutja lopetti taas tyystin. Meillä oli kuitenkin jo varattu eläinlääkäri, niin vietiin Kutja näytille. Juostessa liike ei kuulemma ollut aivan puhdas, joten saatiin 6 päiväksi kipulääkitys ja lepoa.
Ostettiin kans matolääkkeitä. Pidetään nyt parin päivän varoaika, ettei toi hurttapiski intoudu sekakäyttäjäks.

Tänään oli siis ensimmäinen päivä, jolloin Kutja sai taas aloittaa normaalin päivärytminsä. Päästin sen leikkipuistoon vähän purkamaan viikon energioita, jotka sen oli pitäny pitää sisällään ton 6 päivän ajan. Sillon todella ihmettelin sitä tekstin pätkää, jonka joskus netistä luin. Se meni suurinpiirtein näin:
"Portugalinvesikoira on todella vähääntyytyväinen. Se ei tarvitse pitkiä lenkkejä, eikä jatkuvasti rapsutuksia pysyäkseen tyytyväisenä."
Hieman kyllä epäilen.

Ylihuomenna sitten lähetään ajelemaan kohti mummolaa. Pitäis varmaan jo miettiä mitä ottaa mukaan. Mut nyt kyllä ajatus katkes, heibba!

Plus, opetellaan uusia temppuja (:

Päivittelyä.

Eiköhän ole jo sellasellekin aika... Eetu on meillä taas, nyt toista viikkoa. Pojilla on menny tosi hyvin ja Kutja haluis vaa hirveesti vanhuksen kanssa leikkiä. Toisinaan ne leikkiikin. Mut äsken tapahtui jotain ennennäkemätöntä: Kutja alistui ihan selälleen asti Eetua! Kutjalla oli riepu suussa ja alko kiehnämään Eetua vasten ja Eetu tietty meinas kaatua. Sit jompi kumpi kiljas (oon aika varma, et Eetu, mut en sit tiiä jos síinä kaatuessaan otti Kutjaa hampaillaa kiinni ja Kutja kiljas...). Kiljahduksen jälkee Kutja meni vähän matalaks ja lopulta selällee. Eetu vaa heilutti häntää (millon ei heiluttais?), ja pienen hetken päästä Kutja nous.

Perjantaina alko Turussa luotettavan luoksetulon tehokurssi, ja mä tykkäsin siitä kovasti! Sitä veti Johanna Tammiala, ja se osaa tosi hyvin selittää noi kaikki hommat. Tämän viikon harjoitus oli leikkiä n. 30 sekuntia joka lenkillä vaihtelevissa kohdissa lempilelulla, joka ei siis ole jatkuvasti lattialla. Ja toinen oli, että pedataan hyviä luoksetuloja vaan silleen, et odotetaan niin kauan kunnes koira lähtee tulemaan luokse ja sanotaan luoksetulon sana, esim. tänne.

Käytiin viime viikonloppuna mätsäreissä ja handlasin siis Rondon ja Kutjan. Rondo oli sinisten 5 ja Kutja sinisten 4. Näistä sijoituksista huolimatta, palkinnot oli ihan jäätävät! Är sai muovipussillisen ja Koo sai pahvilaatikollisen.

Kuvia en oo jaksanu/muistanu ottaa. Ehkä ens postinkiin (:

Oho.

Tosiaan kirjoittelu... No, Eetun päivät meillä meni hyvin iha loppuun asti, ja treeneissä, joissa Eetu oli myös mukana, meni hyvin.

Kutjaki on edistyny agissa! Se alkaa jo ymmärtämään sen tarkotuksen, ja ei pompi jatkuvasti pois radalta juoksentelemaan minne sattuu.

Myös toinen koira on edenny jonkinmoisesti. Borstukasvattajiin olin yhteydessä (lähinnä sekalinjaisia kasvattaviin kenneleihin) ja yhden hyvän löysinkin. Mutta tuli kuitenkin mieleen, kun 4 vuoden päästä pitäis jo kotoa muuttaa, että ehkä olisi järkevämpää hankkia pieni koira. Äitiä en meinannu saada innostumaan ajatuksesta, mutta yhtenä iltana hän ehdotti sitten perroa. Perrohan meille ensin pitikin tulla, mutta erään kasvattajan todetessa se liian hankalaksi roduksi meille, vaihdoimme portugeesiin. Koska en halua enää perroa sen kovuuden takia, ehdotin lagottoa. Sehän kuitenkin on todella paljon perron näköinen (etenkin jollei rotuihin ole kunnolla tutustunut), kaikenlisäksi pehmeä, jota seuraavalta koiralta toivon. Äiti myös tykkää sienestää, niin siitähän voitaisiin kouluttaa vallan mainio sienikoira! Katseltiin kasvattajia, ja yhdelle tässä joku päivä ollaan menossa.

Noh, ken tietää, mitä sieltä tulee.. Tänään oli Kutjan lonkkakuvat, ja ne sujui tosi hyvin. Koira nukahti nopeasti aineen saatuaan, eikä kuvien ottamisessakaan kauaa nokka tuhissut. Ell diagnisoi, että oikea lonkka saattaisi olla A, vähintään B. Mutta vasen saattaisi olla C'kin. Kunhan se aito ja oikea diagnoosi kennelliitolta tulee, niin postailen sitten tiettykin tuloksia. Peukut pystyyn!

Samalla kun kuvauksista tultiin, käytiin hommaamassa mulle TET-paikka! Ai, että olen tyytyväinen! Pääsen Koirapäiväkoti Doghouseen, ja paikka tuntu tosi mukavalta. Siellä on kans trimmaus ja pesu yms. palvelut ja kaikkea kivaa, mistä oonki haaveillu (---: Ois aivan mahtavaa päästä johonki tollaseen kesätöihin! Ties vaikka hoitaisin hommani niin hyvin, että pääsiski. Toiveajattelua.

Nytkin Kutja on vielä vähän tokkurassa, mutta huomenna meno on taas samanlaista, kuin ennenkin. Hope so.

Eetun lomapäiväkirja: Day 3 & 4

Day 3
Viimeinen kesälomapäivä. Otettiin ihan lunkisti vaan, ku pappa oli aikast väskä. Käytiin kuitenki Camillan, Rondon ja Nalan kanssa lenkillä, mutta siinä se päivän liikutus oikeestaan olikin. Illalla vielä menin tallille Camillan kanssa kattoo sen heppaa, ja käytiin maastossakin.

Day 4

Ensimmäinen koulupäivä. Vähän jänskättiin aamulla, että lähetetäänkö Eetu jo tänään kotiin, kun aina kun oon tallille/jonnekin lähteny, niin Eetu on jääny itkemään perään. Mutta tänään, kun tekstasin äitille ja kysyin, niin ei ollu itkeny! Vuhuu!

Tää kuva kertoo hyvin näiden kahden eroista. Toinen on tollanen

hösäheikki, ja toinen kattelis mielummin vierestä :----)

Aamulla heräsin normaaliin aikaani 05:45 ja kipitin koirat pihalle kuselle. En siinä sen kummosempia kerenny niitten kanssa tekeen, ku piti jo kouluun lähtee. Iltapäivällä, kun kotiin tulin, niin veinpä ne vaan ulos ja räpsisin kuvia. Ja koirat söi ulkoota omenoita. 

Huomenna luultavasti muutamat seisotukset, ja agiliitoon! (Yritän muistaa ottaa kameran.) 

Eetun lomapäiväkirja: Day 2

Aah, olen kuin taivaissa tämän koiran kanssa ♥ Se on lähetetty minulle suoraan Jumalan oikean etusormen päältä!

Tänään siis aamulla kuului pientä jyrinää jostain, ja äiti tuli sanomaan, että isä oli soittanu kertookseen, et ukkone ja sade on tulos. Kipaisin sit pikasee poikien kans pissalla.
Tänää opeteltii kans kumartamista, ja Eetu taitaa sen jo paremmin ku Kutja! Se on siis alotettu opettaa molemmille samaan aikaan. Vilkuttamisen salatki pappa on jo vähä ruvennu hiffaamaa. Mahtava poitsu, se muuttaa meille!

Eetu on siis kotiutunu oikein loistavasti. Tokotreeneissä pappa on ihanan innokas, ja sen kanssa on mukava tehä hommia. Peukut sille! Kutjakin meni oikein mukavasti, haki kontaktia ja hyppi sillee innostuneesti, mitä ei yleensä harrasta. Treenipaikalle saapuessamme, Eetuki meni ihan kärsimättömäks kun tajus missä ollaan. Ihana ♥ !

Bloggerin laatu taas + mun kamera...
Äh, en voi ymmärtää, että kaks päivää menny jo, ja viis päivää jäljellä! Sit mun pitää luovuttaa Eetu poies :'< Onneks mä kuitenki nään sitä lähes joka päivä arjessa, kun Camillalla tulee käytyä aikasta paljon.
Huomenna pitäis puolenpäivän aikoihin Rondoa käydä kattomassa, kun Camillan talo hiljenee koko päiväks, niin pikku-Röntti ei oo ihan viel tottunu niin pitkii aikoihin yksin. Ja sen jälkee mä meen kampaajal leikkauttaa latvat poikkee.
Ei tänäänkään ollu mitää järjettömän kiinnostavaa, niin uskotaan huomiseen ;) !

Eetun lomapäiväkirja: Day 1

Meille muutti eilen illalla keskikokoinen snautseri-pappa Eetu naapurista. Viikko olisi tarkoitus meillä päiviä viettää. Eetu on jo 11 v, mutta vauhtia vielä löytyy. Ja on kyllä käyttäytymiskoulu käyty.
Eetu taitaa olla ihan niitä ensimmäisiä koiria, jonka kanssa pääsin lähempiin kontakteihin. Kaverini äidin koira siis kyseessä, joten Eetun olen tuntenut meilkeinpä niin kauan kuin kaverinikin, 8-9 v. Camillan ja Rondon blogista voit lukee lisää, mitä heiän elämässään tapahtuu (':

Sitten aiheeseen. Eetu tosiaan nukkumaan mentäessä pari kertaa piippas, mutta rauhottui, kun käskin Kutjan lattialle nukkumaan. Aamulla päästin koirat vähä juoksentelemaan ja pissalle.

Käytiin aamulla viellä Camillan, Rondon, Nalan, Eetun ja Kutjan kanssa lenkillä.

Ja otettiin vielä Kutjan ja Rondon poset. 

Tänää ei oikeen vielä tehty mitään jännää. Illemmalla mentiin vielä käymään tallilla, ja pojat jäi keskenään äitin kanssa kotiin. Mukavasti niillä kuulu menevän, tosin jossain vaiheessa tuli kaikille vähän ikävä. Äidit... Huoh. 

Huomenna toivottavasti jotain mielenkiintoisempaa postailua! (': 

Pikainen postaus

Mä heräsin tänää jo KUUDELTA, mut mä jäin sit sänkyy lukee Tuire Kaimion sitä pentukirjaa kaheksaa. Kutja vaa oli vähän eri mieltä aamuherätyksen ajasta... Käytii pari palloo ulkon heittää, kuvat siis sieltä.

Sit se oli hiffaavinaan jotain meidän päärynäpuusta, joten uskokaa tai älkää, meiä Kung Fu Panda kiipes melkei puuhu.

Mikään ei ole ihanampaa kuin omistaa persoonallinen

portugalinvesikoira ♥ 

Ja myö käytii lenkillä, minne Kutja meinas kuolla. Onneks meil oli tollane viilennysloimi. Kaveri osti sen yksist agikisoist mulle (siis käskin sitä tuomaa, tiettyki maksoin), aussie Rondon alias Röntin omistaja. 

Niin ja kuten joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, häntäkin on vedetty nyt lyhkäseks, iu. Mut siel oli takkuja, nii päätin leikata kokonaa pois. 

Pari seisotusta (huomaa, olemme opetelleet freestyle-seisotuksen).

Viime postauksesta jäi kertomatta, että tää meiä haukku on muutes laihtunut! Eläinlääkärillä mitattiin jotai 21 kilon luokkaa. Ei saatu tarkkaa, ku yks Puuha Pete meinas heilua koko ajan siinä vaa'alla seistessään/istuessaan. Moigga!

Välipostinki

Huh, mitäköhän kaikkee on tapahtunut siinä välissä kun viimeksi postailin...?

Noh, alotetaan sillä, että saatiin aika pian ton vimosimman postauksen jälkee suoritettuu Kutjan kanssa agiliidossa kokonainen rata! Ai että se tuntu hyvälle! Okei, kerran sinkoutu jonnekki radalta, mut tuli aikapian takasi (tais käydä kusella... en oikee muista enää).

Ja Koo täytti KAKSI. Iso poika jo. Kohta se on jo kolme, ja sitten mä meen lukioo. Sitten se on neljä, ja mä alan suorittaa tokaa luokkaa lukiossa. Ja voi että, seuraavaks se on VIISI ja mä alotan kolmannen luokan. Yh, pitemmälle en pysty ajattelemaan, tulee paha olo... Nii ja kakusta kuva mun ihanalla digikameralla ♥

Delicious!

Sitten, sitten, mitä sitten... Aah, hurautettiin mökille porukoiden kanssa! Eipäs... Menin junalla Kutjan kanssa mummin ja ukin luo. Ja voi hirveetä sitä matkaa! Ei se meinannu loppua. 

Alkuun, olin menossa Turku-Pieksämäki junalla, mutta sitten se juna meni rikki keske matkaa. Siis se väitti, että joku oli vetäny hätäjarrua, mutta sitten se oliki se vika siellä veturissa. No, hyvä et tapahtu sillon, ku oltii keretty liikkuu asemalta (en muista mikä kaupunki oli kyseessä) viitise metriä, joten oltii viel laiturien kohtaa. Sitte meiä piti oottaa puolisen tuntii seuraavaa junaa mikä menis Pieksämäkee, ja joku kännine mies halus silittää Kutjaa. Thank God, joku poika potki palloo, eikä Kutja kerenny huomioimaa sitä miestä, ku sehä ois kaatunu kumoo ku ois vaa hipassu. Näytti muute iha silt Käenpesän yhelt näyttelijältä... Mikäköhä sen nimi oli? Oisko ollu joku Jussi, tai jotai tollasta. No sen näyttelijän oikee nimi oli kuitenki Turkka Mastomäki. No sil "Turkalla" oli kuulemma ittellää saksanseisoja. 

Sitte päästii junaan, ja hurautettii Pieksämäelle. Sieltä sitte "hypättii" Iisalmen junaa. Niin siis, hypättii ja hypättii. Kutjan takajalat tipahti junan rappusten ja sen laiturin välii. Eli se niinku tipahti sinne monttuu. Onneks se oli kerenny asetella etujalat jo siihe alimmalle rappuselle, niin joku aivan ihana nainen nosti sen lähes heti huamattuaan ylös. Hyi, mä säikähin ihan _hirveesti_. Mä vaa kiljasin Kutjaa, mut en voinu tehä mitää, ku työnsin mun sairaan painavaa laukkua junaan. Meinasin pillahtaa itkuu siel junas jälkijärkytyksestä. 

Sit oltiin mökillä ja äiti ja iskäki tuli. Tultiin viime viikolla kotii. Nyt ollaan vaa oleskeltu kotona.

 

Kutja kävi pari päivää sitten eläinlääkärillä, ku se oli nuollu sen takajalkaa, mutta useista tassukurkistuksista huolimatta ei löydetty mitää. Eläinlääkäri ajeli vähä karvoja ja joku nirhama me sieltä löydettiin. Saatiin haavanpuhdistusainetta ja sellasta voidetta. Ja tässä tulee paras osuus! Viime kerralla, kun käytiin (ilmesesti vuotis rokotteilla), niin Kutjan sydämmestä kuulu pieni sivuääni. Se todella säikäytti, vaikka ei kuulemma ollut niin iso, että huolestua tartteis, mutta kuitenkin seurataan tilannetta. Joten joka kerta, kun olin esim. mun sängyllä ja Kutja tuli siihen viereen kissankääryleelle, tuli mieleen, että entä jos Kutja ei eläkään niin pitkään kuin se voisi elää. Jos sen sydämessä onki vikaa, ja se kuolee nuorempana. Mitä jos mä en huomais asiaa tarpeeks nopeesti, ja Kutja kuolee lääkityksen puutteeseen. Olisinko mä kuitenkaan tarpeeks vahva, pitääkseni koiraa hengissä lääkkeiden avulla. Ell siinä vähän aikaa kuunteli, muttei yhtään niin kauan kuin viimeks. Lopulta se sano, että Kutjan sydän lyö vahvana ja terveenä. Ei MITÄÄN ylimääräistä. Kyllä siinä pieni helpotuksen huokaisu pääsi, ja kyynelkin vierähti silmäkulmassa, minkä tosin sain heilautettua pois kenenkään huomaamatta. Ell kertoi jääneensä itsekin hieman mietteliääksi viime käynnistämme.

Korvat tutkittiin ja pientä vaikkua oli. Ei erityistä hoidon tarvetta. Korviahan me muutenkin sillon tällön (kerran viikossa?) puhdistellaan, sillä yhellä aineellä, ku täytetää koko korvakäytävä sillä nesteellä ja hierotaan. 

Rotumääritelmästä:"Kirsu: Suuri."

Hmmm. Tässä taisi olla ne ihan tärkeimmät. Häiritsee tosissaan toi kuvan laatu... Oon ruvennut huomioimaa nyt enemmän sitä, että missä se koira on ja missä asennossa. Ennen kun oli asenne vaan, että "Tilanne kuva, se paras kuva", mutta kai sitä toisinaan voi vähän enemmänki suunnitella... Ois se järkkäri, nii nä ois NIIIN paljon hienompia. No, ei ole, enkä sitä jää itkeskelemään. Ens viikolla ollaan ilmesesti menossa kolmistaan äitin ja Koon kanssa mökille. Mummi ja ukki tulee ilmesestikkin mukaan, koska mää tai äiti ei saada kumpikaan sitä moottorii siin venees käynnistettyy, ku se virtalukko on jotenki rikki, nii se moottori pitää vetästä sillee samal tekniikal, ku noi tavalliset nurmikonleikkurit (ei ny tosissaan tuu sitä sanaa mieleen, mikä sen härpäkkeen nimi on... kai se sit on vaa nurmikonleikkuri... :'D). 

Luultavasti, tä oli vaan sellanen välipostaus, että viellä ei tuu mitään säännöllistä. 

 Syksy saapuu!!! ;o

Tai sitten ei.

BYE!