Kuka on Kutja?

maanantaina, marraskuuta 22

ARGH, mikä päivä!

Kyllä vaan joskus tulee koulussa väsy ja puhkirikki-olo. Like today. Viiminen englannintunti oli ihan pelkkää selviytymistä, mutta selvittiin!

Viikonloppuna käytiin Lohjalla kurkkaamassa 2 vee seefferi narttua (en muista mahdoinko jo mainita asiasta viime bloggauksessa, what ever). Piti komennon päällä mukavasti, joten ei sitten itse tarvinnut vaivautua Kutjaa jatkuvasti vahtimaan. Vähän poika kyllä käveli varpaillaan, ja olisi viettänyt iha varmasti sylissä koko viikonlopun, jos vain olisi saanut. Kuvia ei tullut otettua.

Äsken käytiin Kukan kanssa metsälenkillä ja vähän pellollakin. Ihanalta näyttää, kun poika pistää sporttivaihteen päälle. Lumi on kova sana, varsinkin Kutjasta. Nyt se on tuolla kylppärissä lumipaakkuja sulattelemassa. Oma vika, että kasvatti pitkän turkin.

Nyt on ihan pakko mennä läksyt tekemään, ja kemian kokeisiinki lukemaan. Kokeet tosin on vasta perjantaina, mutta mä olen siitä kyllä kovastikkin ulkona. Ja maratonainettakin pitäis kirjottaa, ettei jää ihan viime hetkille. Aineen numeroakaan en viitsi pudottaa pelkän myöhästymisen takia.

Mutta nyt, vi sees!

torstaina, marraskuuta 18

Talvisi kuulumisia

Tänään aamulla, kun heräsin, katsahdin heti ulos ja näin LUNTA! Kutjan kanssa kun lähettiin päästämään sitten pisut ulos, niin poika oli kyllä niin riemuissaan. Iskä haki mut sitten koulusta ja kertoi, että Kutja oli ollut päivällä aika villillä päällä. Niimpä päästin sitten pitkästä aikaa kunnolla vapaaksi pihalle. Oli poika mielissään.

Äiti on ollut tässä jo vähän aikaa kovastikkin sitä mieltä, että mun ja Kutjan kannattais aloittaa agility. Noh, mä sitten etin lähettyviltä seuroja ja löytyikin yks. Otettiin numero ylös, ja niinpä... Meillä on sitten tän viikon perjantaina ekat treenit.
Eikä mullakaan mitään sitä aglityä vastaan oo. Oikeestaan, oonhan mäkin salaa haaveillu, että josko alotettais. Luulen, että Kutja tulee pitämään siitä touhusta. Niin aktiivinen koira kun onkin.

Nyt ei olla pariin päivään käyty juoksemassa, kun koulun kanssa meinaa mennä vähän aikaa. Tunnustan, että mun ois ehkä kannattanu käyttää joitakin rentoutumis hetkiä (kuten Koirat-lehden lukuhetkiä) kokeisiin lukemiseen, mutta sitä on turha nyt enää murehtia. Joitakin läksyjäkin ois ehkä voinu tehä huolellisemmin. Kyseessä on kuitenkin mun jatko-opiskelu paikan mahdollistaminen. Tokihan mä olen tehnyt töitä niin koiran, kuin koulunkin kanssa, mutta jokin jää aina vaivaamaan.

Viikonloppuna mennään Lohjalle sakemanni neiti Pinjaa katsomaan ft. äiti ja Kutja. Toivottavasti Pinja uskaltaa/viitsii komentaa Kutjaa, jotta siitä touhusta tulisikin jotain. Peukut pystyyn!

Nyt maantieto kutsuu!